Kerro oma tarinasi

Tänne lisäämme Kittilään muuttaneiden sekä kittiläläisten tarinoita. Miten tulit muuttaneeksi Kittilään ja millaisen vaikutuksen paikka sinuun teki? Vai oletko aina asunut täällä – miten kuvailisit kotikuntaasi? Oletko ehkä muuttanut pois, mitä kaipaat Kittilästä? Toimita materiaali Kideve Elinkeinopalveluille sähköpostitse kideve(at)kittila.fi.

Tarinoita Kittilästä

Askel tuntemattomaan
Lappi on ollut suuri tuntematon alue itselle, ja aiemmin pidin Oulun korkeusasteita jo Lappina. Pirkanmaalta ponnistaessa kun katse kantaa korkeintaan Jyväskylään, ja siitä alkaa korpi. Etelä oli sitäkin tutumpi. En kuuna päivänä olisi odottanut, että muuttaisin näin pohjoiseen. Tutut ovat tätä ihmetelleet jo useaan otteeseen, sekä päivitelleet etteivät voi uskoa minun asuvan nyt täällä. Uralla seuraava askel oli kuitenkin otettava, ja tällä kertaa se vei maantieteellisesti ajatellen tuntemattomaan.

Eräänä päivänä soi puhelin, ja minulle tarjoutui mahdollisuus lähteä Kittilään tekemään oman alan töitä, joita ei silloisella asuinpaikallani ollut tarjota. Työtarjous oli lopulta niin houkutteleva, ettei siitä voinut kieltäytyä, ja niin auto starttasi kohti Ikeaa, josta hankittiin välttämättömät uuteen kakkoskotiin. Vuokra-asunto löytyi kesän lopulla, jolloin työkin alkoi. Kaikki tapahtui nopeasti, mutta työ on mielekästä ja suhtaudun siihen intohimoisesti, joten en koe päätöksen nopeutta negatiivisena. Ainoa asia, joka eniten harmittaa, on parisuhteen muuttuminen kaukosuhteeksi.

Hektiseen ja jopa ruuhkaiseen elämään ja arkeen tottuneena täytyy todeta, että täällä löytyy hengitystilaa vähän eri malliin. Voi nousta tunturin laelle, hengittää syvään kuulasta tunturi-ilmaa ja vain katsella sitä kaikkea uskomattoman kaunista maisemaa. Itselle pysähtyminen on vaikeinta, nyt se tuntuu ajoittain jopa hyvältä. Kaupunkielämästä kaipaan toki pieniä asioita; eksymistä pieniin putiikkeihin ja kahviloihin, ystävien tapaamista, osallistumista erilaisiin kulttuuritapahtumiin ja harrastustarjontaan. Oman auton koen täällä asuessa välttämättömäksi, sillä vuokra-asuntoa ei tahdo saada läheltä keskustaa ja koiran on kuljettava mukana.

Odotan kovasti, että talvikausi pärähtää kunnolla käyntiin niin pääsen kokemaan ja näkemään tämän rauhallisen elämän toisen puolen täällä. Paljon hyviä puolia täällä asumisessa ja tässä tilanteessa toki on, mutta löytyy niitä haasteitakin. Joka tapauksessa ensi kesä vielä vietetään täällä Lapin kamaralla, ja katsotaan sitten mitä tapahtuu.
-Rookie Tunturintallaaja, lokakuussa 2013

Tunturit tutuksi
Ennen kun tapasin mieheni, olin käynyt Lapissa vain kerran. Hän tutustutti minut tuntureihin ja jänkiin ja lappilaiseen elämänmenoon. Ensimmäistä kertaa tunturin päälle kiivetessä kokemus oli mykistävä. Voiko täällä, mikä tuintui ihan satumaalta, todella asua ja elää? Asuimme tuolloin Etelä-Suomessa, mutta idea pohjoiseen muutosta alkoi kyteä. Kittilä tuntui sopivimmalta paikalta perustaa yritys tai etsiä oman alan töitä. Ensimmäisenä kesänä etsin töitä ja samalla nautin pihan laitosta ja luonnosta lähellä, syksyllä aloitin työt ja talven tultua löysimme molemmat liikuntaharrastusporukoita. Kun kiinnostaa mm. kielten opiskelu, lukeminen, kädentaidot ja liikuntajutut, on niin paljon vaihtoehtoja, että uusia harrastuksia on suunniteltu jo vuosiksi eteenpäin! Se mistä tykkään täällä on luonnon läheisyys, väljyys, rauhallinen ympäristö ja elämän meno – ja raikas ilma! Monesti iltalenkillä nousee hymy suupieliin, kun saa asua arkea näin upeassa paikassa – eikä missään satumaassa, vaan oikeassa, hyvin toimivassa kunnassa. Kaupunkeihin pääsee kyllä nopeasti käymään, kun välillä tällaiselle kaupungissa varttuneelle ihmiselle tulee kaipuu tallata asvaltikortteleita!
- Vuoden Kittilässä asunut, toukokuussa 2010